Aamulla tosiaankin heräsin kuudelta. Oli inhottavan pimeää, samanlaista kuin silloin kun menin nukkumaan. Liian pimeää. Aamulla kun herää pitää olla edes vähän valoisaa.
Koneellakin meni tunti aamulla istuen. Piti etsiä jotain tietoja jostain tyypeistä hissassa, ja mä tietysti muistin sen vasta eilen illalla puol yhden/yhden aikaan, enkä sit enää viittiny koneelle tulla.
Sitten menin kyl uudelleen nukkumaan, heräsinkin vasta 8.20 tai jotain... Sitten taas alkoi kauhea painajainen.
Kauhea painajainen siitä, kuinka en tiedä yhtään mitkä vaatteet päälleni pistän. Tiedän, tiedän. Pinnallista pinnallista. Mutta se on ihan helvetin kamalaa seistä puolialasti peilin edessä ja miettien että mitä helvettiä sitä tänään sitten pistäisi päälle. Kuinka ällöttää ajatellakin itseään ja vaatteita ja ulkonäköä. On yksi huppari josta tykkään, sitä nyt olen pitänytkin. Mutta... en mä tiedä... Jotenkin tuntuu että mulla on aina se, mutta mä tykkään siitä! En olisi halunnut mennä kouluun ollenkaan, ei muiden tarvitsisi katsella rumaa naamaani.
Vedin sitten päälleni järkyttävän kamalan hupparini ja katson peiliin ja jälleen purskahdan itkuun. Mä en jaksa, jaksa, jaksa!
Inhottaa ihan liikaa.

No joo. Koulussa meni ihan ok:sti. Se mun silloinen niin sanottu "ihastus" välttelee mua koulussa, se on todella huvittavaa. En tiedä kuvittelinko vain, vai katsoiko se mua päin tänään... Mua ei vois vähempää kiinnostaa se enää. En ymmärrä mikä muhun edes sillon meni. Elämä oli niin helppoa kun ei tykännyt kenestäkään. Emmä ymmärrä poikia. En oo koskaan ymmärtänytkään. Ja epäilen myös suuresti sitä, että tulenkohan koskaan edes ymmärtämään. Niistä ei ikinä tiedä mitä ne tarkottaa ja haluaa.
No olisihan se pitänyt tajuta, että ei se musta tykkää, mutta silti ottaa ihan vitusti päähän. Jospa jätän taas kaikki tämmöiset pinnalliset jutut pois.
Paljon helpompaa olla ja elää, ku ei tarvitse koulussakaan kokoaikaa miettiä, että missähän se ihastus mahtaa mennä, etten vain nolaa itseäni tai näytä tyhmältä ja sitten pitää olla aina niin huoliteltu ja täydellinen. Ajatuskin hirvittää nyt.

Tänään oli terveytietoa, vihon takakannessa lukee "Onni on sitä, ettei ole onneton!" Hahah :D Siis olen kirjoittanut sen aikaisemmin kuin vaihdoin blogini nimen. Siitä tuli sitten taas kaikki tänne kirjoittamani paskat mieleen :p

Kivaa kun terveystiedon tunnilla jouduttiin kirjoittamaan vanhemmista, vanhempien luottamuksesta ja avioerostakin. Mä olin yhden kaverini (jonka kanssa olen aina koulussa, hänen kanssaan ei kiroilla eikä pervoilla... no onhan meillä ihan kivaakin välillä) ja yhden todella ärsyttävän luokkalaiseni ryhmässä. Ajattelin, että jos me kirjoitettaisiin ne kaikki kysymykset henkilökohtaisesti jokainen omansa, voisin ehkä vähän panostaa, mutta ryhmäss,ä, EI TULE MITÄÄN!
Mä vaan olin, et "joo se on hyvä" ja siihen se tyssäs. Sitten jaettiin vielä lappuja missä oli kaiken maailman kysymyksiä.
"Mikä aiheuttaa riitoja lasten ja vanhempien kesken?"
"Miksi lapsille on hyvä vetää rajoja?"
"Mistä vanhemmat ovat varoittaneet lapsiaan?" Tähän sanoin häpeilemättä raiskaajista. Ajattelin myös sanoa, että suojaamattomasta seksistä ihan kaverini kiusaksi, mutta en kehdannut. Se toinen ärsyttävä innostui tietysti tuosta minun ehdotuksestani ja kirjoitti lappuumme että "pimeistä puskista" joo-o. Tuskaa sekin.
Ja sitten vielä avioerosta. Se mun kaveri, kiltti, viaton ja niiiin lapsi (mikä mä tässä oon muita arvostelemaan), oli siinä vähän ulkona, kun hänen vanhemmat eivät ole eronneet, hän oli ehkä jopa vähän säälivä, koska mun vanhemmat on, samaten sen ärsyttävän luokkalaisemme... Mua alko seki vitutttaa helvetisti. Mitä vittua se kenellekään muulle kuuluu, että onko mun vanhemmat eronnu vai ei!
En mä muista tarkkaan, että mitä kaikkea siinä kysyttiin... Jotain, että mitä kaikkea avioeroon kuuluu tai mistä lasten asioista avioerossa pitää sopia tai jotain... No meillä lukee näin: "Huoltajuus, vuorotteluajat (huomaa, että on mun ydinperhe-kaverin kirjoittama...), asunto ja omaisuus sekä avustusrahat" Joo, kaikki muut sen mun ydinperhe-kaverin paitsi toi avustusrahat siltä ärsyttävältä. Että näin. Mä en sanonut mitään, mua vaan vitutti ihan saatanasti.
Ja sitten, LISÄÄ avioerokysymyksiä. Tai no, sitten kysyttiin uusperheistä. Ja sitten alkoi ahdistaa valtavasti. Hyi kamala, joku vieras mies muuttaisi taloon ja toisi liudan omia kakaroitaan mukanaan ja vielä jos oma äitini kohtelisi niitä muitakin niinkuin minuakin. Okei joo, itserakasta jne. Mutta multa alko just sillo tuntuu siltä. Siinä kohdassa meillä lukee: "Uudet ihmiset, säännöt, tilan jakaminen, yhdessä olo ja toisten tapojen oppiminen"
Äsken sitä monistetta lukiessa mua ärsytti suunnattomasti se mun kaverin käsiala, opettajat antavat sille kokeissakin miinusta käsialasta, äskenkin kaikki täynnä kirjoitusvirheitä ja käsialasta hädin tuskin saa selvää. JOO-O, mikä mä tässä oon muita arvostelemaan, en yhtään mikään kun en edes yhtään mitään ole. Mutta silti! Mua ärsytti ihan vitusti kun jouduin tekemään ton kaverin ja yhden toisen luokkalaiseni kanssa yhden esitelmän, mä olin kaks ekaa kertaa pois, kipeenä, sitten oli joku juttu että tunti meni pois, sitten oli koe, mistä mä olin pois ja sitten tein seuraavalla tunnilla kokeen ja sitten jäi tunti aikaa tehdä esitelmä valmiiksi. Aikaa joo oli, mutta! Kiva kun näen sen ensimmäisen kerran hyvä, etten sano äänen että HYI HELVETTI TOI ON IHAN SAATANAN PASKA! VOI HELVETTI, ETTE OO YHTÄÄN RUMEMPAA SITTEN VITTU SAANEET AIKAISEKSI. Se oli aivan hirveä. Mua vitutti sairaasti, kun olin joutunut niiden ryhmään. Kaverini on varmaan koulumme pahin haaveilija, ja pahin "hälläväliä"-tyyppi, vaikka ei sitä heti uskoisi, yksi toinen kaverini jonka kanssa olimme kolmestaan kaupungilla, sanoi, että "haiskahtaa ihan kauhealta perfektionistilta toi sun kaveris" "no joo, ehkä. niin mäki luulin aluks. Mut se on KAIKKEE muuta". No hän on mikä on, en häntä voi muuttaa, mutta YHTEISISSÄ jutuissa voisi vähän tsempata, hän tietää, että olen joissain asioissa hirveän pikkutarkka (vaikka tän bloginkin kirjoitukset ovat täynnä kirjoitusvirheitä ja huonoja ja epäselviä lauseita), mutta en kehtaa kumminkaan huomauttaa hirveästi hänelle siitä... Niin ja se toinen luokkalaisemme jonka kanssa teimme sitä esitelmää.... Häntä ei voinut vähempää kiinnostaa kokoaine... Uskonto meinaan.... Taisi hänellä olla ussa vitonen tai kutonen... Eli jee. Mulla kymppi ja haluan myös pitää sen!
Okeiii, taas kaikkea pinnallista paskaa. Antakaa anteeksi pinnalliset juttuni, mut helpottaa et voi vuodattaa tänne ainakun vituttaa....