Taas kirjoitan... mulla ei oo muuta elämää. Elämäni vuodatus.netissä. Jeeeij. No ei.
Olo taas kuin jossain aineissa olisi. Pää täynnä mömmöä. Ällöttävää mömmöä, josta ei saa mitään selvää.
Oksensin. Toisen kerran tänään. Oksetti. Ihan liikaa. Ällötti. Ja nyt on voimaton olo. Joo o, mä tiedän, että oksentaminen turvottaa ja pilaa hampaat, muttakun... en tiedä. En tiedä enää yhtään mistään yhtään mitään. Kaikki on ihan sekaisin. Hukassa. Eksyksissä. Kadonnut jonnekin. Syvälle suohon. Ympärillä pelkkää sumua. Vaikka kuinka hereillä olen, tuntuu kuin olisin jossain paksussa unessa. Jossa vaan asioita tapahtuu ja minä katson tässä vieressä. Mikään ei tunnu hetkauttavan mihinkään. Enää. Mikään ei tunnu miltään.
Ehkä pitäisi mennä nukkumaan. Muttakun en jaksa. Plää. Mummi kyselee kaikkea tossa ja multa on mennyt kaikki ohi. "Joo..." "Emmä tiedä..." "En tiiä..." "Joo..." Kaikki menny niin loistavasti ohi.
Mä en halua mennä huomenna kouluun. Ehkä vaivaudun huvittavan valinnaisemme opettajan takia.
"Jos näen vielä kerran, että joku on IRKK-GGALLLERIAN sivustolla, tulee hänelle TUNTI istumista"
Hän on niin hurmaava. Mustat oudot silmälasit, mustat pitkät hiukset nutturalla takana. Outo parta. Joo hän on mies. Sillä on maailman tylsin ääni ja se vaikuttaa niin ääres tylsältä ihmiseltä... Semmoselta, joksi mä en ikinä haluaisi muuttua. No okei okei, en sentään ole mies mutta tuota joo. :P No mutta kummiski se opettaja on niin outo, että olen keskiviikkoisin jaksanut raahautua kouluun. Mutta huomenna on kemian kaksoistunti. Ainiin. Kemian testi. En tykkää yhtään. Mä en tajua kemiasta paskaakaan. *takoo päätä näppäimistöön* <-- edit: näppäimistöön, jonka mä kuulemma rikoin ja huvittavinta tässä on se, että en oo huomannu tässä mitään vikaa! ;O Noniin äiti ja mun pikkuveli kysy, että olenko rikkonut meidän näppärin. Huoh. Mitä jos seuraavan kerran, kun mua "epäillään" jostain, kysytään että olenko mä tehnyt jotain tai jotain, niin vastaisin vaan joo että olen. Hahah. Olempas taas niin hauska.

Voimaton olo. Ehkä menen nukkumaan. Tai mässyttämään suklaata. Oksettaa. Mutta ei, en oksenna enää. (tänään?) Kurkkuun sattuu. Kauhea ruikutus. Valitus ja itkeminen. Itkisimpä. En vaan enää osaa.
Ennen mietin pitkään, että mimmoista on kun väitetään, ettei pysty itkemään, vaikka kuinka itkettää. Nyt tiedän. Wohoo, minäkin taas yhden kokemuksen rikkaampi. Jeps jeps. Plah.

Pah.