Joskus vielä toivoin saavani uusia ystäviä. Innostuin lähtemään koiran kanssa ulos monta kertaa päivässä, toivoen, että silloin tulisi vastaan joku ihana ihminen, josta tulisi paras kaverini. No eipä ole tähän mennessä ketään tullut vastaan! Toiveajattelua.

Mutta nyt olen siihen aika tottunut.

Onhan mulla toki joitakin kavereita, mutta niille en vois ikimaailmassa kertovani mitään syvällisempää. Heistä ei saisi tukea. Kaikki niin niiin niiin itsekkäitä, eivät ajattele kuin itseään.
No ajattelenko minä sitten? Tuskin...

Kiva olla koulussa, kun KUKAAN ei muista. Aamulla ei laulettu kotona, enkä saanut lahjoja koska sovimme, että laulamme minulle viikonloppuna (eli seuraavana päivänä...) ja sitten menen kouluun, ja on TAVALLINEN päivä. KUKAAN ei muista. KUKAAN ei onnittele.
Tulee mieleen kuinka yksi kaverini yhden luokkalaiseni syntymäpäivänä toitotti käsikynkässä että "täältä tulee synttärisankari, onnitelkaa" ja mulle... no ei muistanu koko synttäreitä... Ja mä muistin hänen, onnittelin. (kuukausi myöhemmin)
Ja sitten, parin viikon päästä toinen kaverini mesessä (hänen syntymäpäivänsä, ei ollut koulua sillon...), että mitä "OOTKO UNOHTANU???!!! :O :O :O :O OOTKO UNOHTANU OIKEESTI??!!"
minä sitten siihen... "ei, en ole. hyvää syntymäpäivää!"
Sitten hän laittaa "Kiitos<3<3" ja minä siihen "mut sä unohdit..." hän: "en tajunnu..." minä: "et näytä tajuuvan et...."
Että että. Todella reilua. Kauheat kyselyt miljoonien huuto- ja kysymysmerkkejen kanssa, että olenko unohtanut minun syntymäpäiväni kun itse ei muistanut minun.... :(
Yhden kaverin kanssa sitten luettiin horoskooppeja, hän sitten kysyi, että missäs tuolla on härkä, täytyy lukea hänen horoskooppinsa, sanoo sitten että "joo mulla oliki sillo 15. päivä synttärit... mutta millos sä oot syntynyt?" sanoo ihan asiallisesti, mutta vähän sillee, no sä unohditki mun synttärit... "härkä kans..." sit kaveri vähän nolona... "aijjaa, mikä päivä?" ja sitten hän: "ainii ainii..." nolona, kun sanoi tuon mulla olisi sillo synttärit vähän sillee, että unohdit unohdit.... mutta huomasi, että olin varmaan muistanut mutta en ollut sanonut koska minulla oli jo ollut synttärini...
En tiedä tajusitteko mut ihan sama. IHAN SAMA MUN SYNTTÄRIT. ei tarvii muistaa ei tarvii onnitella.