Hmm. Ei mitään. Kaverini kanssa oli viikonloppuna ihan hauskaa ja pitänee vielä kiittää hyvää ystävääni on ollut niin hauskaa kanssasi :)

Mutta en mä tiedä. Äiti suuttui mulle. On ihan helvetin vihainen. Haluaisin pois... jonnekin muualle... vähäksi aikaa. Ois niiiin ihanaa, jos pääsisi vähäksi aikaa pois täältä...

Mä en olis tänään halunnut kouluun. Kiukuttelin äidille. Äiti suuttui. Sanoi, että jos sun elämäs on niin kurjaa ja ankeeta, niin ei tässä muillakaan mitenkään kovin hauskaa ole. Elämän sisältö aika tyhjä. Noniiin noniin, miten helvetissä voisin ikinä äidille sanoa yhtään mitään?! Puhua, niinkuin hän sanoo. (siiskun... en osaa selittää... että kun... en osaa selittää!) Sitten ihmetellään, että miksi lapsi viiltelee ja kiukuttelee kokoajan! Ja sitten käsketään puhua! Miten tossa sitten puhuu, kun suuttuu kaikesta mitä sille sanoo ja silloin kun olisi puhetuulella, äiti suuttuu, on vihainen tai väsynyt tai jotain! Helvetti.

Tällähetkellä... on jotenkin hirveä olo. Tekisi mieli viiltää ranteet auki. Haha. Perinteinen teiniangstilause. "YHYY VIILLÄN RANTEET AUKI" Mut emmä sano tota sillä. Sanon sen ihan helvetin tosissani. Ainut asia, mikä estää mut viiltämästä käsiin on äitini... Jotta hänen ei jälleen tarvitsisi nähdä kamalia arpia (jotka ovat minusta kauniita... koskettavia...) ranteissani... Mutta nyt... sillä ei tunnu olevan enää mitään väliä...

Mä en tiedä miten mä taas jaksan. Äiti suuttu niin helvetin paljon... tekisi mieli ottaa vaikka jotain unilääkettä ja mennä nukkumaan... mutta en voi ottaa... en halua jäädä koukkuun mihinkään lääkkeeseen... En halua, että sitten käy niin, että kun "ihan huvin vuoksi" vetelen lääkkeitä (niinkuin buranan kanssa teen, vaikka tiedän sen pilaavan munuaiseni ja maksani. Vai mitkä ikinä nyt burana [ja muut lääkkeet] tuhoavat... mitä äiti joskus mulle selitti...) ja sitten en saakkaan oikeasti unta ilman unilääkkeitä.

Lopetin oksentamisen. Vaikka koko helvetin päivän on ollut semmoinen olo, että vittu nyt on pakko oksentaa. Mutta ei. En mä oksentanut. Yhdeksän päivän aikana oksensin 12 kertaa. Jumalauta se on sairasta!
Olin menossa tänään terkkarille hakemaan buranaa (öhöm... ei mulla mikään ollut muutakuin se, että olisin halunnut niin saatanasti kotiin!) ja mietin, että pitäisikö sanoa oksentamisistani sille... Mutta se ei sitten ikinä tullut sinne, kun oli kuulemma opettajainhuoneessa käymässä... Kun ei mulla muuten aikomusta sanoa niistä oksenteluista, muutenkuin jos siitä on hyötyä sillä kannalla, että pääsisin kotiin...
Kivat, jos mä olisin sanonut niitä oksentamisistani sille... Ja sitten se ois laittanu äidille viestiä... tai soittanut... Äiti olisi ollut ihan varma, että mä keksin kokojutun ihan sen takia. Vittu. Saatana oksennan hampaat vittu pilalle. No en jos en kuitenkaan... paitsi jos tulee pakko.

Oksetin ja ällötin itseäni tänään taas niin hyvin, että meinasin oksentaa kesken ties kuinka monen tunnin.
Mä en vaan vittu jaksa.