Tarjosin hoitajalleni polilla päivän naurut. Sen mielestä oli jotenkin äärettömän hauskaa kun eilen äiti tuli yläkertaan pieni laastari kädessään (pyysin häntä katsomaan onko nirhauma tulehtunut) ja mä lättään hänelle 10x10cm kokosen rasvalapun käteen ja äiti katsoo hämmentyneenä. Tota joo, ei se nyt noin hauskaa ollut. Mua ei naurattanut, todellakaan, muuta kuin se hoitajan nauruun purskahtaminen.

Oksettaa. Maha sattuu ja koko päivän olen yrittänyt vaan olla oksentamatta. Lääkkeet vaikuttivat vielä eilen illalla, pimeässä hallusinaatioita ja pelkotiloja. Nyt sitten lääkekrapula tulossa.

Ahdistaa taas. Pitäisi vaihtaa rasvalappu. Ei huvittaisi yhtään. Pakko hoitaa sitä helvetin nirhaumaa. Yritän hokea, että pakko pakko pakko. Hoida sitä, hoida nyt. Mutta ei vaan haluaisi hoitaa.. Kerran kun teinkin sen, niin saisin sitten siitä kunnolla kärsiäkin.