Parempi vaan maata sängyssä. Inhottaa saamattomuuteni. Ällöttää. Mä en jaksa. Mä olen saatanan itsekäs paska, mitään en saa aikaiseksi ja täällä vaan itken. Mutta kun mä en vaan jaksa. Täytyy olla vaan kiitollinen mun yhdelle ystävälle, jolle voin puhua. Pakko on myöntää itselleni, mä en jaksa enää yksin. Mä en pysty ajattelemaan muuta kun sitä mun ystävää siellä sairaalassa... Se on niin tärkeä. Mä en halua, että hän tappaa itsensä...