Haa, enpäs pistänytkään tätä salasanan taakse.
Silloin ajattelin pistäväni, koska kotona oli sen verran ahdistava tilanne enkä halunnut äidin löytävän tätä ja ääh.
Joo ja kirjoittaminen on todentotta jäänyt. En ole tiennyt mistä kirjoittaa jaja..

En muista, mitä kaikkea olen jo täällä kertonut. Psykalla käyn kaksi kertaa viikossa, avohoidossa siis. Masennus/ahdistuslääkkeitä syön ja melatoniinia iltaisin. Unirytmi alkaa olla kohdallaan, nukun joskus yhdentoista aikaan ja nyt olenkin jättänyt noita melatoniineja pois.
Nyt on ollut ihan hyvä olo, mutta se johtuu ihan muusta kuin noista lääkkeistä. En tahtoisi enää syödä mitään lääkkeitä, tuntuu niin helvetin turhauttavalta.

5.3 on palaute, jossa ollaan sitten kaikki neljä, minä, psyka, lääkäri ja äiti.
Siellä keskustellaan siitä mun hoidosta ja siitä, että mitä sitten jatkossa. Psyka laittoi mulle kyllä vielä aikoja kaksi kertaa viikossa. Tuntuu ihan mukavalta käydä siellä juttelemassa. Parilla viime kerralla olen saanut puhuttua paremmin kuin aikaisemmin. En ole koskaan saanut sanottua aikuiselle mitä todella ajattelen ja nyt olen saanut. Se on hienoa.


Katsotaan nyt mitä tämä elämä tuo tullessaan.

Ja vaihdoinpas tämän blogin pohjan tähän peruspohjaan, kun tuo vanha kävi tylsäksi ja kuvakaan ei näkynyt.