Np. Eppu Normaali - Murheellisten laulujen maa

No hei taas.
Vatsa sattuu. Oksettaa ja on paha olo. Lääkedarra alkamassa. Kolmen päivän lääkehumala ei tehny hyvää. Joo-o, kolmen päivän. Perjantaina unilääkkeitä, lauantaina lisää kolmiolääkkeitä, sunnuntaina eli tänään vielä vähän lisää. Tässä erinomainen esimerkki esimerkillisestä viikonlopun viettämisestä.

En tiedä, jaksaisinko millään alkaa tännekin selittämään sitä samaa. No kokeillaan.

Lähdin E:n luokse perjantaina. Olin varastanut edellisyönä äidiltäni Zopinoxeja (samaa ainetta kuin Imovane, jota vedin kesällä ja olin ihan ihan sekaisin) ja niillä sitten aloiteltiin. Eka kolme. Sitten E vaihtoi siteen mun jalkaan. (Se raaputusnirhaumapaska, joka on ärtynyt niin helvetin mukavasti) Ja sanoin, että otetaan nyt vielä ne kaksi. Mun olisi pitänyt tässä vaiheessa tajuta kysyä E:n oloa ja katsoa miten ne kolme vaikuttaa siihen... E:hen kun vaikuttaa lääkkeet nähtävästi herkemmin ja varsinkin kun hän painaa mua vähemmän, niin ei oikein voi ajatella 'no otetaan molemmat saman verran'.
Se yö oli helvetillinen. Järkyttävä huoli E:stä. Hän nuokkui sohvalla.. Kaatui vaatehuoneessa ja rikkoi hyllyn.. Oksensi. Sitten sen äiti tuli. Valehtelin sille, lässytin sille ties mitä. Onneksi olin siinä vaiheessa vielä suht selvä. Puheesta sai selvää ja niin..

Sitten mentiin nukkumaan. Itse olin sitten yöllä ihan sekaisin. Havahduin seisomasta E:n kirjoituspöydän vierestä, mietin että miksi lattiassa on tähtiä ja jotain kiemuroita ja sitten en uskaltanut sänkyyn takaisin mennä, koska pelkäsin peitossa olevia kuvioita (joo siinä on oikeasti jotain kuvioita, mutta en tiä mikä sekin oli) ja sitten kirjoitin päiväkirjaa. Olin ihan sekaisin ollut. En muista yöstä muuta kuin tuon havahtumisen. Ja sitten pväkirjasta aamulla luin, mitä olin kirjoittanut. E sanoi, että olin vähän mennyt oksentamaankin.

Lauantaina käytiin ostamassa apteekista rasvalappu tuohon mun jalkaan. Ja Marzineita kaks pakettia. Niitä vedettiin kahvilassa ja E kuulemma näki jotain halluja, mut mä en mitään muuta kuin välähdyksiä, varjoja ja kahvilan seinän ristikko heilui.

Tänään vedettiin toinen paketti. Niistä meninkin jo vähän enemmän sekaisin. E:llä silmät sumeni, ei nähny lukea pientä tekstiä. Mä taas en meinannut oikeen pystyssä pysyä. En huojunut enkä mitään, mut oli kova tekeminen, että pysyin pystyssä ja keskityin kävelemiseen, huimasi ja pyörrytti, oksetti ja pelkäsin oksentavani E:n isän autoon.
Alettiin katsomaan leffaa. E:n seinissä välähteli ja silmäluomet painoi, nukahdin. Kun heräsin leffa oli vielä kesken, mutta katsomisesta ei tullut mitään koska näin ruudun kahtena ja se heilui.

Siinä tiivistettynä viikonloppu lääkkeiden kannalta.

Oli ihanaa E:n luona. Oli mukavaa päästä täältä kotoa pois. Ja päästä tekemään kaikkea kivaa, seilaamaan ympäri mantuja ja valokuvaamaan.

Että joo, tällasta.
Älkää ottako esimerkkiä. Helvetin vaarallista hengen kanssa pelleilyä.