Vituttaa taas ihan suunnattomasti. Oksettaa ja tiedän, että tulen taas viettämään koko päivän koneella niinkuin eilenkin.
Eilinen päivä:
Kello on kolme yöllä, olen nukahtanut vaatteet päällä kirja sylissä ja mp3 huutaa korvissa. Sammutan valot, vaihdan vaatteet, pistän mp3:sen pois päältä, mietin pitäisikö minun alkaa tekemään äidin kortti nyt vai ehdinkö tehdä sen aamulla. En jaksa, väsyttää liikaa. Kortin teko unohtui illalla, kiitos sen kun nukahdin.
Kello on seitsemän, jälleen mietin pitäisikö nousta ylös ja tehdä kortti. Pistän valonkin jopa päälle. Äääh, en jaksa. Sammutan valon.
Kello on puoli kahdeksan, harkitsen ylös nousemista. Väsyttää liikaa.
Kello on kaksikymmentä minuuttia vaille kahdeksan, kauhea olo, että jos taas mokaan kaiken. Epäonnistun.
Kello on kahdeksan, vilkaisen kännykkäni kelloa. En jaksa nousta.
Kello on yhdeksän, nousen ylös. Kuulen äidin olevan jo ylhäällä aamulla. Kiroan mielessäni hiljaa.
Kello on pari minuuttia yli yhdeksän, otan lahjat kaapista, tekemättömän kortin, kukat. Mietin mikä puuttuu ja mitä tarvitsen vielä. Herätän veljeni. Hän hakee äidin synttäripullat. Menemme alakertaan. Äiti on jo keittämässä itselleen kahvia. Siinä kahviongelma ratkaistu, en ainakaan itse onnistuisi mokaamaan kahvin kanssa. Kaikki sujuu ihan hyvin ja äiti on tyytyväinen. Pystyn hengähtämään ensimmäiseen kahteen viikkoon. En epäonnistunut ainakaan pahasti.
Kello on puoli yksi. Äiti lähdössä töihin.
Kello on yksi menen koneelle, äiti lähtenyt töihin ja sisarukset mummin luona.
Kello on viisi menen koiran kanssa 20min lenkin.
Kello on viisi yli seitsemän, sisarukset tullee mummin luota, veli haluaa koneelle.
Kello on puoli yhdeksän.
Kello on yhdeksän, menen koiran kanssa ulos.
Kello on puoli yksitoista, menen jälleen koneelle.
Kello on vähän yli yksitoista, äiti ajaa minut pois koneelta.

Eilinen päiväni. Hyvin kehittävä päivä.
Tänään tiedossa koneella istumista ja ylensyöntiä. HYVÄ MINÄ.