Hmm. Tänään oli aika tylsä päivä. Oli ruotsin koe. Saatana en osannut ollenkaan. Olisi pitänyt lukea enemmän. Tänään opo sai mut tajuamaan kuinka mun oikeasti pitäisi tsempata koulussa, aloittaa loppukiri. Kuinka on enää niin vähän koulua jäljellä. Niin vähän. Kohta mulla on peruskoulun päättötodistus kourassa ja itken sitä, kuinka huonon sain. Viime keväänä sain parhaimman todistuksen mitä mulle ikinä on ollut, 8.9 keskiarvolla. Seiskan jouluna keskiarvo sellaiset 8,75 ja kutosella 8,6... Sitten se on ollut aina sitä luokkaa. Jotain päälle kasin aina. Nyt alkaa hipomaan ysiä ja mä todellakin haluan saada yli ysin keskiarvon. En mä vio olla niin säälittävä, että ottaisin jonkun surkean todistuksen vain siksi, kun en ole nyt sattunut jaksamaan lukea! En voi olla niiin laiska.
Äidinkielen nostan kymppiin. Äidinkielen aineesta sain 9-, olisin voinut saada paremmankin -_- tai no, olisin halunnut paremman. Kokeesta 10. Noiden keskiarvo 9.35, jos saan kokeiden/testien/aineiden keskiarvon yli 9,5 saan todistukseen 10:n ja sen todellakin tarvitsen.
Matematiikasta haaveilin kympistä. Mutta en haaveile enää. Ensimmäinen testi 8, toinen testi 9½, koe 10- ja sitten viimeisin testi 6+ ja se nolottaa. Luulin pärjääväni edes matikassa. En mä enää voi mitään kymppiä saada... Hyvä, jos ysiäkään... Tulevista kokeista ja testeistä kaikista vaan kymppi, jospa saisi edes ysissä pidettyä...
Ruotsi 8, ennen seiska. Nyt oli koe, joka meni niin perseelleen ettei mitään rajaa. Taitaa tulla seiska, tai pahemmassa tapauksessa huonompi. Olisi pitänyt jaksaa lukea. Saan olla onnellinen jos saan ruotsin pidettyä edes kasissa... Ysiä haen... Ja ruotsi on niin helppoakin, että kun vain jaksaisi lukea saisi 10:n.
Englanti. Se on vaikeaa. Sitä en osaa. En ymmärrä niitä joitakin juttuja. Enkä jaksa lukea. Englanti 8. Se on pakko saada 9:n. Kieliä tarvitaan aina. Ainakin ruotsia ja englantia. Viimeisestä kokeesta 8, sanakokeista 9+ ja 8+...
Biologia, siitä kokeesta sain 9½ ja se harmitti. (testeistä 10 ja 10+, kasvikansiosta 8- öhöm... tietysti jaksoin kerätä kukkia kesälomalla...) Luin siihen niin paljon. Sitten tulee kaverini, joka on aina ollut mua huonompi koulussa (ehkä minun pitäisi alkaa epäilemään itselläni narsismia? Onko tää jo vaarallista?), ja vetäsee 10-:n siitä kokeesta. "Joo, hyvä V! Tosi hyvin! Vaude, kymppi!" Noin mä sille sanoin, mutta en voinut sanoa sitä vilpittömästi, mua harmitti ihan vitusti.
Maantieto. Haluaisin siitä kympin. Mutta vähän epäilen... Meidän pitää tehdä joku tutkielma, olen innoissani siitä, mutta silti kovin kovin epävarma.
Historia. Haaveilen kympistä, mutta en haluaisi haaveilla kovin kovasti, koska kestän pettymyksiä varsin huonosti. Pitäisi viitata enemmän ja lukea varmaan vielä enemmän. Historia on meinaan ainut aine, jonka lukuläksyt luen. Siinä pitää yrittää pistää vielä parempaa, mutta kun en tiedä, pystynkö enää parempaan? Seuraan tunnilla ihan sata lasissa, kuuntelen opettajaa niin tarkkaan kun vain voin. Viittaan aina kun olen varma, että asiani on oikein... Enemmän PITÄISI, paljon enemmän... Luen minusta ihan kohtuullisesti niitä kappaleita, ainakin minusta tuntuu siltä. Teen aina läksyt täysillä. Mutta... no haaveilen siitä kympistä, mutta en kovin uskalla, pelkään liikaa pettymyksiä. (Kuules nyt, pettymykset kuuluvat elämään! Mutta kun... jos mua harmittaa pelkästään jo yhden testin tai sanakokeen epäonnistuminen saa mut niin helvetinmoiseen vitutukseen...)
Uskonto. Seiskalla siinä komeili kaunis 10. Mutta nyt vaihtui opettaja, joka on paljon tiukempi... Testistä tuli 6/8p... Harmitti vitusti. Uskontoa vaan täytyy lukea enemmän ja viitata enemmän. Näin se menee.
Fysiikka. Tippui viime keväänä 8. Viittasin kevään aikana kaksi kertaa. Jes. Hyvin menee mullakin -_- Ja kokeista sain todella huonoja. Seiskoja pääasiassa. No, yhden 8:n vissiin. Kiitän opettajaa armollisuudesta, että sain sentään 8:n... Oli siis ennen 9.
Kemia. Siinä pitäisi jaksaa tsempata, mutta kun ei jaksa. Ei vaan millään jaksa. Testit 10-, 8, 7 (laskee kun lehmän häntä) ja kokeesta 9-. Keskiarvo siis 8,5. Haaveilen vielä ysistä. Pakko tsempata. PAKKO.
Valinnaiset. Pahin on se yksi, joka loppuu kasilla... No, mä olen aina yrittämässä. Ainakin aina YRITÄN. Ja kyse on juuri yrittämisestä. Opettaja sanoi, että ei välttämättä pidä koetta, että katsoo sitten numeron ihan vain tuntilla työskentelystä ja yrittämisestä. Kääk. No se nähdään sitten jouluna. Ainakin mä olen yrittäyt, ainakin 70% kaikessa mukana. Enemmänkin. En kyllä ihan aina 100% mukana, mut melkeen.
Sit ne kaks vuotiset valinnaiset. Mulla kässä, viime vuonna ällistyttävän ihmeellinen kymppi, tavoitteena tässäkin saada 10. Tietotekniikka, no... yhdestä testistä 10. Kaikki työt olen saanut tehtyä hyväksytystä ja koe vielä edessä. Pitäisi opetella sitten vielä kirjoittamaan kymmensormijärjestelmällä... Ja sitten yhdestä tulee vaan suoritettu-merkintä. Että joo.
Mun kaverini laski viime vuoden keskiarvonsa. Hän sai tulokseksi 9. Ei voi olla totta. Siinäkin vaiheessa multa meinas päästä itku. Mitä helvettiä?! Kuudennella luokalla se oli kutosen/seiskan oppilas... minä kun vähintään ysin oppilas... (tai no ka sitä 8,6 luokkaa, mut kokeista suurimmaks osaks 9... ne on ne taide- ja taitoaineet ku laski sitä keskiarvoa... musa, kuvis ja liiksa olivat sillon 8... tällähetkellä liiksa enää 8...) ja nyt sit noin. Että se on mua parempi. Se oli järkytys. Mietin, että sillä taitaa olla joku laskuvirhe... 5x ysejä, 5x kaseja, seiska, kaksi kymppiä... Kolme numeroa vielä... hmm. Kun mä laskin... Mä sain sen keskiarvoksi 8,75. Että tuota. Voi olla, että laski väärin... Olen itsekäs. Itsekäs paska. Narsisti. (silti kuitenkin inhoan itseäni? Olen outo!)
En tiedä... Pakko tsempata. PAKKO. Pakko... Mitä mulle sitten jää, jos en saa hyvää todistusta. Aínut päämäärä mun elämässä. Saada hyvä päättötodistus. Silti sekään ei motivoi lukemaan paremmin. Saatana. Huomenna sanakoe. Hahhaha, arvatkaa vaan olenko lukenut. No en.