En jaksa jaksa jaksa jaksa jaksa jaksa. Kaikki nalkuttaa. Kaikki vittuilee. Kaikille yritän kumminkin olla niin vitun kiva. Olla mieliksi joka helvetin päivä. Joka helvetin päivä.
Sitten sanotaan kuinka MINÄ suutun. Kun ei tajuta, että mullakin on tunteet, mullakin on oma jaksamiseni, omat ajatukseni ja oma itseni. Olen itsekäs ja tiedän sen. Valitan turhasta. Ehkä muut sittenkin ovat oikeassa? Ehkä suutun kaikesta ja olen vaan niin vitun paska ihminen?
No vittu jos kuolisin pois, ni eipä niillä ois enää ketään kelle valittaa?! Keneltä pyytää palvelusta palveluksen perään? Niille kenelle vittuilla kun on paha olla?
No aina niitä ihmisiä lisää löytyy. Paskaakaan välittäisivät vaikka kuolisin pois. Nonii, nyt tuli vittuilemaan pikkuveljeni, meni parkumaan äidille. Ja vittu mä saan TIETYSTI kohta huudot päälleni.
Yhtä kanssa, äitikin huutaa mulle, kun ei olisi edes aihetta, kun kaikki eivät edes olisi minun vika, vain sen takia koska itsellä on paha olla ja pakko purkaa se johonkin. Ja veljiäni hän niin suojelee ja plää plää pläää plää plää plää. Mitä sitten kun mäkään en jaksa? No onhan tässä vielä mun veljet. ja koira.
Sittenpähä saa purkaa vihansa itseensä (niinkuin minä teen, ja sitten ihmetellään "mikset sä puhu jos sulla on paha olla?") tai (todennäköisempi vaihtoehto) etsiä uuden kaatopaikan.
Vittu en jaksa. En vaan jaksa. (odotan sitä milloin oikeasti en jaksa. mitä sitten tapahtuu? kaikkea on koettu ja tehty, mitä seuraavaksi?)