Onko päivänjatkoa yhdyssana?

Koulusta tulin. Ruotsia. Se on niin perseestä. En haluais sanoa noin, koska sitten oikeasti luovutan niiden aineiden suhteen ja sitten vasta riemu ratkeaa. Jouduin istumaan tunnin verran E:n kanssa samalla koneella. Se oli niin... är. Sitä paskaa sain kuunnella koko tunnin ja sit se nauro joka helvetin asialle mitä mä sanoin. Mä oon niin hauska ihminen. Katsottiin kaks tuntia jotain Al Goren ilmastonmuutos elokuvaa. Se oli kuolettavan tylsä. Antakaa anteeksi. Toki parannan tapani, yritän olla roskastamatta, kun tommosta joutuu katsomaan. Vilkuilin kelloa ja aika tuntui matelevan ihan liian hitaasti. Paha olo. Monta kertaa meinasin koulussakin oksentaa. Tai ainakin oli semmoinen olo... Ja sitten kaikki muu paska. Ärh.
Liikuntaa. Seki ihan perseestä. Meinasin mennä (jälleen) terkkarille itkemään, mutta en sitten mennyt. Päätin jaksaa kestää ne liikuntatunnit vaan... Tietysti rakas opettajamme, ja vieläpä lv:mme, valitsee MINUT aina joka paikkaan vapaaehtoiseksi... Nyt mä sit jouduin meneen tekeen joukkueet. Inhottavaa. Onneksi sain ymmärtäväisen ja ystävällisen H:n mun joukkueeseen...
Mutta sitten valittiikiin uudet joukkueet vielä. Eräs erittäin erittäin vitun paska kana meni tekemään toisen joukkueen ja toisen semmonen luokalleen jäänyt hiljainen tupakkajengiläinen... Sillä kanalla oli selvästikin tietyt suunnitelmat, ketä ottaa joukkueeseen ja ketkä ei. Ja sitten mä JOUDUIN sen joukkueeseen. Ei selvästikkään ilahtunut. Mä kuulun niihin kolmeen meidän luokkalaiseen tyttöön, josta se ei pidä. Muille se järjestää kaikkia ihmeen yökyläjuttuja... No joo, emmäkään kutsuis niitä kahta muuta mun minnekkään (enkä myöskään tota vitun lehmää, anteeksi. ketä mä olen ketään haukkumaan. mut se on vaan niin helvetin ärsyttävä) mun juttuihin, mutta... tuntuu inhottavalta, että jos se ajattelee musta samoin mitä niistä kahdesta muustakin ajatellaan... ÄRH. Vitutti. Vituttaa.
Kaverini V, kerroin hänelle huimista tunneista mitkä nukuin viime yönä, ihmetteli kuinka en ole väsynyt ollenkaan vaikka sitten kuulemma niin vähän nukuin... Taas sekoilin ja sääsin jotain omaa. Ja sekin tuntu niin vitun paskalta... Taas saada esittää sille kaikkea ja säätää omaa. Hyvässä seurassa se on hauskaa. Mut... emt... Ja sitten muistuu mieleeni, kuinka en viime viikolla edes kunnolla puhunut ton V:n kanssa. Kaikkeen vaan vastasin "Jaa" tai "en tiedä" ja kysyin vain kaikki pakolliset asiat. Istuttiin vaan hiljaa joka paikassa. Voi kuulostaa tyhmältä. Mutta kun, en vaan jaksanut puhua sille mitään. Ei mitään puhuttavaa. Ei mitään sanottavaa. En vaan jaksanut esittää taas kaikkea yripirteää hihhulia. Hah. Vittu.

Mun ois pitänyt mennä tänään leipomaan J:n luokse. Perkeleen valinnainen. Mä en kestä sitä ainetta. Onneks me varmaan saadaan vapaaks kaikki tunnit jouluun asti siitä aineesta ku tehdään semmonen isompi projekti. Mä oikeasti ihmettelen sitä opettajaa! Joko se pitää siitä työstään ihan älyttömän paljon tai... no mä olisin tehnyt jo aikapäiviä sitten itsarin jos olisin se O_o Mä en vaan jaksais. Mä en jaksais kuunnellakkaan sitä opettajaa. Se puhua papattaa kuin mikäkin, sählää ja sillä on aina tuhat juttua samaan aikaan hoidettavana. Niin ja kun tänään sovimme siitä projektimme työnjaosta... J alkaa sitten huutamaan siellä sille opettajalle. "MIKS *nimeni* ON TUOLLA SULUISSA?! *nimeni* TULEE MUN KANSSA SINNE! SANO SILLE OPETTAJALLE ETTÄ OTTAA SUT SULUISTA POIS! SÄ OOT IHAN MIELIPITEETÖN!" ja sitten eräs poika tokaisee tohon "niiin ja sitten ihmiset pystyvät johdattalemaan sua helposti." Ja sitten J jaksaa huutaa ja meuhkota mulle ja sille opettajalle siitä, kuinka olen mielipiteetön ja että mimmoinen mustakin tulee jos kaikki on ihan sama ja että kuinka mun pitäisi sanoa mielipiteeni ääneen kunnolla ja niin että ihmiset kuulevat sen. Joo, mun kaveri on vähän radikaali. Yhden valinnaisen aineen opettajamme sanoi J:lle, kun J aliarvoi ja epäili kokojuttua, että hän, J, taitaa olla väärällä kurssilla sitten. äääh. Paitsi totta se on. Pitäisi pystyä sanomaan mitä mieltä on. Mutta mulla nyt vaan oli ihan sama mitä mä siellä joudun tekemään, toki sit sanon jos joudun johonkin ihan kamalaan.

Saatana. Tänään on pianotunnit. Pitäisi soittaa pianoa. Ja mitä vittua mä taas teen. Dataan. JEEEIJ! oon hyvä. Valitin yks tiistai jälleen äidille siitä kuinka en oikeasti osaa, NO SAATANA MÄ SOITAN SEITSEMÄTTÄ VUOTTA ENKÄ OIKEASTI OSAA!, ja niin... Sitten äiti suuttuu mulle siitä, että hän ei aio uutta pianoa ostaa? Mikä multa meni ohi? Emmä uutta pianoa halua :O Vaan oppia soittamaan. Saatana mä en jaksais yhtään.
Oon niin kypsä kouluunkin. Mitä vittua tarvitaan siihen, että saan äidin uskomaan, että mä en saatana mene sinne enää... ainakaan en jaksaisi. Oon nytkin niin helvetin väsynyt (eikä muuten johdu siitä nukkumisesta!) ja musta tuntuu, että kohta ihan kaikki on ihan sama. Mä aina aina aina yritän keskittyä koulussa. Opiskella. Oppia. Mutta maanantaina tuli ensimmäisen kerran semmonen olo, että helvetti. Mihin mä tämmöstä tartten. Mä en jaksa. IHAN SAMA. Ja sitten koko tunti meni ihan ohi. En älynnyt mitään. Sen verran olen yrittänyt pitää kiinni, että en turhaan sano itselleni todenteolla ja vakavasti, etten osaa. Koulujutuissa. Koska sitten en oikeasti osaa... Mutta en tiedä... Ääh. Särkee pää.
Äsken kun kävin avaamassa oven äidille, meinasi jalat pettää alta. Huippaa hirveästi... mutta nyt meinasi oikeasti jalat pettää alta... Inhottavaa.