En ole vähään aikaan kirjoittanut kunnolla. Tai siltä musta tuntuu. En vain tiedä mitä kirjoittaa.

Aamulla heräsin ensimmäisen kerran herätyskelloni soittoon, joskus vähän vaille seitsemän. Mä vain makasin ja istuin sängyllä jotain 45minuuttia. Ahdisti. En olisi halunnut mennä kouluun. Kaikki tuntui taas niin vitun ahdistavalta. Koulu. Hampaiden pesu. Vaatteiden valitseminen. Ihan kaikki. Ja sitten tietysti tuli taas ihan hitonmoinen kiire. Myöhästyin ruotsin tunnilta (mikä siinä aina on! mä olen myöhästynyt jotain kolme neljä kertaa ihan tässä viime aikoina...), onneksi oli sijainen ja satuin tulemaan juuri hyvässä välissä kun sijainen oli jossain. Ettei tullut opettajalle mitään merkintää myöhästymisestä. Onneksi. Joka kasiaamu tulee hirveä kiire. Pitäisi mennä ajoissa nukkumaan tai jotain. Mutta en mä vaan...jaksa? Plää.

Koulussa oli "ihan ok" eli sitä samaa mitä aina... Väsyttää kokoajan vaan niin helvetisti. Nytkin mulla on vielä kaikki läksyt tekemättä ja ties mitä kokeita tulossa mihin en ole lukenut. Mutta toisaalta, olen panostanut kouluun omasta mielestäni ihan hyvin.

Koulun jälkeen olen vain soittanut pianoa. Se opettaja kohta sanoo mulle, että joo voit vaihtaa opettajaa. "Oot sä ihan kiva tyyppi, mut pianonsoittajaks susta ei oo" No joo, ei se sitä sanois suoraan... Mutta kun mä aina unohtelen kaikki kotiin... kaikki monisteet ja hävittelen niitä. Tai no, mä olen hävittäny kaikki viime talviset joululaulut... Ja hmmh. Olisi pitänyt etsiä niitä kovemmin. Muttakun. En mä löytäny niitä. Ehehheh.

Tuntuu niin hienolta, kun mulla on kaksi ihanaa ystävää. Kiitos kiitos kiitos, kun mulla on teidät. Mä en tiedä mitä tekisin ilman teitä. Te ootte hienoja ihmisiä. Älkää ikinä hylätkö mua.